perjantai 3. huhtikuuta 2015

Kirjoneulelapasmoka

Juniori oli toisella luokalla, kun aloitin tekemään hänelle kirjoneulelapasia. Ohjeessa tiheydeksi mainittiin 24s = 10cm ja laskeskelin, että ohjeen 66 silmukalla valmiin lapasen leveys on noin 27 cm! Jätin lapasesta pois 10 silmukkaa, koska kuviollisesti se oli mahdollista tehdä -ja aloin neuloa. Ensimmäisen lapasen edistyttyä vähän yli peukalon, totesin: 'Näistä on tulossa ihan liian isot!' ja taisin käydä ostamassa tytölle rukkaset. Kirjoneulelapaset ohjeineen päätyivät lankakaapin perukoille.

Juniori on nyt viidennellä luokalla ja lankakaappia penkoessa yksinäinen kirjoneulelapasen puolikas löytyi taas. Tytär koitti sitä ja totesi, että nyt se olisi sopivan levyinen. 'Kyllä mä näitä ens talvena käytän, jos teet ne valmiiksi.' Siispä töihin. Kirjoneule muutti asumaan keittiön sivupöydälle, josta se napattiin neulottavaksi pari kierrosta kerrallaan uutisia katsoessa, sämpylöiden kypsymistä odotellessa tms. Yksi lapanen valmistui ja tein toisen. Päättelin jokaisen langanpään ja asetin lapaset vierekkäin pöydälle.

Olin tehnyt kaksi oikean käden lapasta!! Voi %[&]¤¤! Ei siis järjen häivää! Pakko purkaa. Mutta miten? Puranko toisen lapasen peukaloon asti ja neulon koko yläosan uudestaan? Vai onnistuisiko se, että leikkaan lapasen kahteen osaan peukalon tienoolta, otan peukalon irti, neulon tuhotut kerrokset takaisin (,pidän huolta, että peukalon kohta tulee oikeaan paikkaan...) ja silmukoin lapaset yhteen?


Ajatus kirjoneuleen silmukoinnista on aika hirmuinen, mutta päätin kokeilla sitä. Jos ei onnistu, niin voin neuloa tuon yläosan uudelleen, koska lankaa on.

Nyt lapasen puolikkaat ovat odottaneet jo viikon verran, että alkaisin todella tehdä jotain. Tympii. Eihän noilla nyt kiire ole ja kasvunvaraakin on, mutta epäilen, että jos laitan ne nyt kaappiin, niin ne tuskin valmistuvat koskaan ja se on sääli, sillä malli on kyllä ihan kiva.


torstai 12. maaliskuuta 2015

Pitsipaita

Perheen abiturientti toi koulun reissulta itselleen tuliaisiksi pitsipaidan Ranskasta. Paidassa oli pitsihihat, etumus oli trikoovuoritettua pitsiä ja takaosa oli pelkkää trikoota. Ihanuus kutistui ohjeiden noudattamisesta huolimatta pesussa niin paljon, että se siirtyi 11-vuotiaan käyttöön. Lupasin vanhemmalle tyttärelle, että yritän tehdä samantapaisen paidan, jos satun löytämään jostain palakorista hyvin joustavaa pitsiä. Ja jossain vaiheessa Eurokankaan palakorista löytyi pitsipala, jonka värin arvelin miellyttävän tytärtä. Sopivan väristä ja sopivan joustavaa trikoota etsinkin sitten pidempään.



Kuvat on napattu pikaisesti, kun satuimme esikoisen kanssa olemaan päivänvalolla yhtä aikaa kotona. Pitsipaita ei ehkä ole parhaimmillaan collegehousujen kanssa ja takaa päin kuvatessa olisi pitänyt kiinnittää huomiota käsien asentoon, mutta olkoon. Perustrikoopaidan kaava on Suuri Käsityö -lehdestä 8/2008. Paitaa kavennettiin vyötäröltä ja hihoista tehtiin 3/4 -pituiset. Trikoo on lycratrikoota, joka oli aika liukasta ommeltavaa, mutta siitä selvisi kyllä, kun malttoi harsia ensin. Vähän arveluttaa se, alkaako tuo takaosa käytössä mennä ryppyyn vyötärölle, Kuvan perusteella niin voi käydä. Täytyy pitää asiaa silmällä. Olisinkin oikeasti halunnut puuvillaelastaanitrikoota, mutta kun en löytänyt sitä sopivan värisenä, päätin tyytyä lycraan, että paita edes joskus valmistuisi.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Pitsineuletakki

Koska en palele mahasta ja selästä, vaan käsivarsista, halusin neuletakin, jossa olisi pitsiä edessä ja takana, mutta sileää oikeaa hihoissa. Sellainen löytyi Dropsin ohjeista 137-7 'Melody'. Alkuperäinen ohje oli Muskat-langalle (100% merseroitu puuvilla, 50g=100m), mutta halusin jotain kevyempää ja valitsin langaksi Dropsin Cotton-Merinon (52% villaa ja 48% puuvillaa, 50g=120m). Vaikka valitsemassani langassa oli enemmän metrejä kerässä, ostin sitä silti 600g kaiken varalta. Ajattelin siis, että jos malli ei tehdessä osoittaudukaan kivaksi, voisin tehdä langasta jotain muuta ja kerät olisivat varmasti samaa värjäyserää.


Tuota lehmuksenvihreää lankaa kului vain 350g, joten 250g jäi vielä kaappiin odottamaan seuravia ideointeja. Lanka oli hyvin mukavaa neulottavaa ja lopputulos on pehmeä ja laskeutuva. Tällä hetkellä tuntuu, että takki saattaa saada paljonkin käyttökertoja (tosin pidän sitä kyllä eneimmäkseen auki). Saa nähdä, miten lanka käyttäytyy pesussa. Se on vyötteen mukaan konepestävää, mutta täytyy toivoa, ettei neulepinta nyppyynny. Valmistusmaa muuten on EU, olisin itse veikaanut hintatason perusteella Kiinaa.

torstai 19. helmikuuta 2015

Puu- ja metallihelmien liitto

Puuhelmet ovat ihanan kevyitä ja siksi mukavia mm. korvakoruissa. Tein itselleni korvakorut Preciosan 12mm mustista puuhelmistä, pienistä metalllikukkahelmistä ja -rondelleista. Samalla tuli mieleen, etten ole vieläkään tehnyt mitään kivaa sille kaverille, joka kiikutti minulle omalta lasinsulatuskurssiltaan jäljelle jääneet lasinkappaleet ja joista mm. syntyi tyttären penkkariasun vyönsoljen isoin 'jalokivi' ja kynttilän aluslautasen reunakiemurat. Pelkät korvakorut tuntuivat tylsiltä, joten tein myös rannekorun joustonauhaan.


Korvakorukoukut ovat nikkelittömänä ostettua pilipalimetallia (=jokin korumetalliseos, josta ei ole sen tarkempia tietoja). Pintamateriaali ei ainakaan sisällä paljon nikkeliä, koska olen pystynyt pitämään omia korvakorujani kahtena päivänä peräkkäin, eikä vieläkään kutita. Ja jos alkaa kutittaa, täytyy vaihtaa hopeiset lukot tilalle. Kirurginteräs lukkomateriaalinan olisi yksi vaihtoehto, mutta en sitä juuri käytä, koska osa niistäkin on aiheuttanut ihottumaa. Googletin asiaa joskus ja törmäsin tietoon, jossa mainittiin, että jos kirurginterässeoksessa on rikkiä, se saa nikkelin vapautumaan ihon pintaan ja ihottumahan siitä tulee.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Penkkariasu: Tolkienin naiskääpiö (osa 2)

Kääpiönaisen tunika on tehty tavallisen paitapuseron kaavaa muokaten pellavanoloisesta kankaasta. Etukappaleet eivät mene päällekkäin, vaan ne on ommeltu yhteen edestä keskeltä siten, että noin 85 cm pitkän tunikan alaosassa on 37 cm:n halkio ja pääntiessä 18 cm:n halkio. Kaavan napituslistat on käännetty nurjalle keskiviivaa pitkin ja kaksinkertaiseen osaan ompelin tummansinisellä tikkauslangalla salmiakkikuvioita. Tein mallineen pahville ja piirsin hennosti ommelreitin kankaaseen saadakseni halkion molemmat puolet samanlaisiksi.

Päällimmäisenä oleva lyhythihainen takki noudattaa samaa paitapuseromaista linjaa. Helma levenee alaspäin ja takin kokonaispituus on noin 100 cm. Koska pituutta tarvittiin paljon, jouduttiin molemmat hihat tekemään ompelemalla ensin neljä tilkkua yhtenäiseksi kappaleeksi ja laittamalla kaava niiden päälle. Kaulus ja hihansuut ovat samaa pitkäkarvaista tekoturkista kuin saappaiden pintakin.

Peruukki ja parta tilattiin ebayn kautta saksalaisesta liikkeestä noin 15 euron hintaan. Lisäksi ostettiin Aprillin nettikaupasta kirves 2,50€. Kengistä on jo irrotettu tekoturkikset ja niitä voi käyttää uudelleen, jos joku tarvitsee karvaisia jalkoja :D Yksitoistavuotias tytär keksi, että tunika ja pitkävartiset kämmekkäät näyttävät ihan jonkun jousiampujan varusteilta ja suunnitteli jo tarvitsevansa jousipyssyä koulun vappuaaton naamiaisiin. Minusta vyönsolki ja takki muistuttavat rokkistaran asusteita... Kohta meillä on oma naamiasasuvarasto!

torstai 12. helmikuuta 2015

Penkkariasu: Tolkienin naiskääpiö (osa 1)

Tolkienin faneille täytyy heti varoittaa, että tämä puku ei noudata alkuperäisiä kuvauksia kääpiöiden vaatteista kovinkaan tarkasti. Tytär tulosti netistä Simplicity 1552a-kaavan esittelykuvan, jota käytimme mallina. Tarvittiin paljon kaikenlaista pientä -tai ainakin sellaista, minkä tekemistä en ollut kokeillut ennen.

Karvaiset kengät tehtiin tekoturkiksesta pitkävartisten nahkaisten talvikenkien päälle. Yläreunassa ja jalkapohjan alla on kuminauha ja kärjestä tekoturkis on liimattu n. 1,5 cm matkalta juuri ja juuri pohjan puolelle. Tarkoitus siis oli, että jalat näyttävät isoilta ja kenkien pukeminen ja riisuminen on helppoa. Tekoturkiksen voi kuminauhan ansiosta vetää alas ja avata/sulkea kenkien vetoketjun ja tekoturkiksen saa irti niin, että kenkiä voi taas myöhemmin käyttää ihan tavallisesti.


Vanha, leveä nahkavyö sai uuden soljen, joka ujutettiin vanhan päälle, kun vyö oli kiinnitetty vyötärölle. Se valmistui säilyketölkin kannesta, jonka ensin taivuttelin pihdeillä suunnilleen viisikulmion muotoon ja hakkasin vasaran ja naulan avulla siihen neljä reikää kuminauhaa varten. Sen jälkeen liimasin lasityökurssilla jämälasista sulatetut 'jalokivet' paikalleen ja täytin välit kiemuraksi väännetyllä kullanvärisellä alumiinilangalla. Yhtä kokemusta viisaampana voin sanoa, että tuota osiota kannattaa suunnitella hieman ennen minkäänlaiseen liimaamiseen ryhtymistä, sillä minulla oli vaikeuksia saada väänneltyä sopivankokoisia kiemuroita väleihin, jotka lasien liimaamisessa olivat syntyneet.

Käteen tehtiin ohuesta tekonahkasta (Eurokangas, palakorista 5 €) pitkävartiset kämmekkäät. Ne kiristetään käsivarteen sopiviksi nyörityksen avulla. Nahkalle tarkoitetulla rei'ittimellä reiät nyöriä varten oli nopea tehdä ja nyöriksi sopi hyvin koruissa käytettävä 2 mm:n vahattu puuvillanyöri, jota kotona sattui olemaan.














Tunikan ja takin tekemisessä olikin sitten vähän isompi työ, sillä molempia kankaita oli niin vähän, että hihat piti rakentaa palasista ja tekoturkiskin meinasi loppua kesken. Mutta siitä lisää viikonloppuna.



sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Penkkariasun tekoa

Oli ehkä tyhmää aloittaa uuden blogin kirjoittaminen sillon, kun pääprojekti on tehdä penkkariasua, jonka täälläpäin on tarkoitus olla yllätys kaikille muille paitsi perheelle ja abeille, jotka ovat keskenään sopineet siitä, mitä kukakin esittää.

Ihan ensimmäinen tyttären ajattelema asu ei sopinutkaan tämän vuoden teemaan. Sitten mietittiin toista vaihtoehtoa, mutta olimme lopulta molemmat sitä mieltä, että sen toteuttaminen voi olla ehkä turhan hankalaa. Ja lopulta tytär ilmoitti, että aikoo olla xxxxx ja netistä löytyy kaavatkin sitä varten. Kaavojen toimitusaika oli tietenkin kolme viikkoa ja katseltuani kuvia pari kertaa totesin, että eiköhän me pärjätä ilman. Pyysin tytärtä tulostamaan kaavan esittelykuvan ja takasivun, jossa oli esitetty vaatekappaleiden muodot.


Kävimme ostamassa kankaita ja olen ommellut mm. kuvassa näkyvää ohutta tekonahkaa. Se oli hyvä löytö palakorista, sillä sen hinta oli vain 5€.  Lisäksi olen väännellyt pihdeillä säilyketölkin kansia. Tuo ensimmäinen meni metallinkeräykseen, mutta toinen onnistui.

Viidestä erillisestä jutusta enää yksi on tekemättä. Ja minulla on ollut hauskaa. Ihan kaikki ei ole onnistunut kerralla, mutta tähän mennessä olen saanut ratkaistua kaikki eteen tulevat ompelu- ja askarteluongelmat. Asu tulee esittelyyn tänne, kunhan se valmistuu ja penkkaripäivä koittaa.