Puu- ja metallihelmien liitto

Puuhelmet ovat ihanan kevyitä ja siksi mukavia mm. korvakoruissa. Tein itselleni korvakorut Preciosan 12mm mustista puuhelmistä, pienistä metalllikukkahelmistä ja -rondelleista. Samalla tuli mieleen, etten ole vieläkään tehnyt mitään kivaa sille kaverille, joka kiikutti minulle omalta lasinsulatuskurssiltaan jäljelle jääneet lasinkappaleet ja joista mm. syntyi tyttären penkkariasun vyönsoljen isoin 'jalokivi' ja kynttilän aluslautasen reunakiemurat. Pelkät korvakorut tuntuivat tylsiltä, joten tein myös rannekorun joustonauhaan.

Korvakorukoukut ovat nikkelittömänä ostettua pilipalimetallia (=jokin korumetalliseos, josta ei ole sen tarkempia tietoja). Pintamateriaali ei ainakaan sisällä paljon nikkeliä, koska olen pystynyt pitämään omia korvakorujani kahtena päivänä peräkkäin, eikä vieläkään kutita. Ja jos alkaa kutittaa, täytyy vaihtaa hopeiset lukot tilalle. Kirurginteräs lukkomateriaalinan olisi yksi vaihtoehto, mutta en sitä juuri käytä, koska osa niistäkin on aiheuttanut ihottumaa. Googletin asiaa joskus ja törmäsin tietoon, jossa mainittiin, että jos kirurginterässeoksessa on rikkiä, se saa nikkelin vapautumaan ihon pintaan ja ihottumahan siitä tulee.

Salaisuus-rintakoru

Työkaverin syntymäpäivälahjaksi tein halkaisijaltaan 3,5 cm rintakorun. Siniset terälehdet ovat kordieriittia ja kukan keskusta 4 mm:n stardust-metallihelmiä. Aluksi tarkoitus oli liimata ne hopeanväriselle korupohjalle, mutta vaalea metalli kuulsi ikävästi kordieriittien alta. Piti keksiä toinen vaihtoehto ja se on se salaisuus: tumma pyöreä osa on musta nappi, jonka keskustan syvennykseen metallihelmet upposivat niin, että ne ovat samalla tasolla kordieriittien kanssa. Takana on liimaamalla kiinnitetty rintakorulukko.

Tämä on kolmas koru, johon olen käyttänyt E6000-liimaa, joka on koruliimojen aatelia ja sen väitetään kestävän vaikka mitä. Saajalle ilmoitin, että kertoo heti, jos jokin osa irtoaa...!