perjantai 3. huhtikuuta 2015

Kirjoneulelapasmoka

Juniori oli toisella luokalla, kun aloitin tekemään hänelle kirjoneulelapasia. Ohjeessa tiheydeksi mainittiin 24s = 10cm ja laskeskelin, että ohjeen 66 silmukalla valmiin lapasen leveys on noin 27 cm! Jätin lapasesta pois 10 silmukkaa, koska kuviollisesti se oli mahdollista tehdä -ja aloin neuloa. Ensimmäisen lapasen edistyttyä vähän yli peukalon, totesin: 'Näistä on tulossa ihan liian isot!' ja taisin käydä ostamassa tytölle rukkaset. Kirjoneulelapaset ohjeineen päätyivät lankakaapin perukoille.

Juniori on nyt viidennellä luokalla ja lankakaappia penkoessa yksinäinen kirjoneulelapasen puolikas löytyi taas. Tytär koitti sitä ja totesi, että nyt se olisi sopivan levyinen. 'Kyllä mä näitä ens talvena käytän, jos teet ne valmiiksi.' Siispä töihin. Kirjoneule muutti asumaan keittiön sivupöydälle, josta se napattiin neulottavaksi pari kierrosta kerrallaan uutisia katsoessa, sämpylöiden kypsymistä odotellessa tms. Yksi lapanen valmistui ja tein toisen. Päättelin jokaisen langanpään ja asetin lapaset vierekkäin pöydälle.

Olin tehnyt kaksi oikean käden lapasta!! Voi %[&]¤¤! Ei siis järjen häivää! Pakko purkaa. Mutta miten? Puranko toisen lapasen peukaloon asti ja neulon koko yläosan uudestaan? Vai onnistuisiko se, että leikkaan lapasen kahteen osaan peukalon tienoolta, otan peukalon irti, neulon tuhotut kerrokset takaisin (,pidän huolta, että peukalon kohta tulee oikeaan paikkaan...) ja silmukoin lapaset yhteen?


Ajatus kirjoneuleen silmukoinnista on aika hirmuinen, mutta päätin kokeilla sitä. Jos ei onnistu, niin voin neuloa tuon yläosan uudelleen, koska lankaa on.

Nyt lapasen puolikkaat ovat odottaneet jo viikon verran, että alkaisin todella tehdä jotain. Tympii. Eihän noilla nyt kiire ole ja kasvunvaraakin on, mutta epäilen, että jos laitan ne nyt kaappiin, niin ne tuskin valmistuvat koskaan ja se on sääli, sillä malli on kyllä ihan kiva.