Juniori on nyt viidennellä luokalla ja lankakaappia penkoessa yksinäinen kirjoneulelapasen puolikas löytyi taas. Tytär koitti sitä ja totesi, että nyt se olisi sopivan levyinen. 'Kyllä mä näitä ens talvena käytän, jos teet ne valmiiksi.' Siispä töihin. Kirjoneule muutti asumaan keittiön sivupöydälle, josta se napattiin neulottavaksi pari kierrosta kerrallaan uutisia katsoessa, sämpylöiden kypsymistä odotellessa tms. Yksi lapanen valmistui ja tein toisen. Päättelin jokaisen langanpään ja asetin lapaset vierekkäin pöydälle.
Ajatus kirjoneuleen silmukoinnista on aika hirmuinen, mutta päätin kokeilla sitä. Jos ei onnistu, niin voin neuloa tuon yläosan uudelleen, koska lankaa on.
Nyt lapasen puolikkaat ovat odottaneet jo viikon verran, että alkaisin todella tehdä jotain. Tympii. Eihän noilla nyt kiire ole ja kasvunvaraakin on, mutta epäilen, että jos laitan ne nyt kaappiin, niin ne tuskin valmistuvat koskaan ja se on sääli, sillä malli on kyllä ihan kiva.